Miksi perustimme Aspectin?

Ajatus jonkinlaisesta näyttöön perustuvan psykofyysisen fysioterapian työkalusta oli muhinut mielessämme jo jonkin aikaa. Ehkä artikkeli aiheesta? Tai tapahtuma? Seminaari tai luento? Päädyimme lopulta perustamaan nettisivut. Ajattelimme, että maksuttomalle tutkimustiedolle suomenkielellä löytyisi varmasti lukijoita.

Aspectin perustavia arvoja ovat tiedon esteettömyys ja demokraattisuus. Nämä arvot eivät tällä hetkellä toteudu vertaisarvioidun tieteellisen tutkimustiedon kanavilla. Tietoa toki löytyy internetistä, mutta niiden tieteellisestä annista tai luotettavuudesta on monesti vaikea mennä takuuseen. Vertaisarvioitu tutkimus tarkoittaa, että se on arvioitu riippumattomien tieteellisten asiantuntijoiden toimesta ennen julkaisua. Vertaisarviointiprosessi saattaa jopa johtaa artikkelin hylkäämiseen, jos se ei täytä hyvän tieteellisen tutkimuksen kriteerejä. Vertaisarviointi on siis tae laadusta ja luotettavuudesta – ainakin pääsääntöisesti. Tieteellinen tutkimustieto viittaa puolestaan siihen, että tutkimuksen tekijät ovat sitoutuneet noudattamaan hyviä tieteellisiä ja eettisiä tutkimuskäytäntöjä. He ovat yleensä (eivät toki aina) kokeneita tutkijoita tai kokeneiden tutkijoiden ohjauksessa.

Vertaisarvioitujen tutkimusten tiivistelmät ovat julkista tietoa, mutta usein niiden perusteella on vaikea saada syvällistä kuvaa tutkimuksesta. Silloin tällöin tieteelliset aikakauslehdet julkaisevat artikkeleja myös niin sanotussa OpenAccess-muodossa mikä tarkoittaa, että artikkeli on ilmainen. Valitettavasti suurin osa vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista on kuitenkin maksumuurin takana. Yksittäisestä artikkelista saattaa joutua pulittamaan kymmeniä dollareita.

Tiedon demokraattisuuden nojalla haluamme jakaa allekirjoittaneen työ- ja alumniedun, eli ilmaisen pääsyn tuhansiin tieteellisiin aikakauslehtiin ja tutkimuksiin. Tekijänoikeukslakien nojalla emme tietenkään voi suoraan jakaa artikkeleita, joten meidän on pistettävä oma tutkimusasiantuntijuutemme lukijoidemme käyttöön. Käännöstyön lisäksi pyrimme siis myös arvioimaan Aspectissa julkaistuja tutkimuksia.

Meidän suurin toiveemme on, että Aspectista kehkeytyisi toimiva työkalu vuoropuhelussa käytännön kentän kanssa. Haluamme päästä eroon turhista hierarkioista ja ”guruista”. Jokainen lukija, ammattilainen, asiakas, mielipide, kysymys ja kommentti ovat meille tärkeitä.

Toivotamme antoisia lukuhetkiä Aspectin portaalin ja blogin parissa!

– Anna

 

Edit: Tarkensin tieteellisen tutkimustiedon kuvausta.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Miksi perustimme Aspectin?

  1. Mikko Patovirta sanoo:

    Hei!
    Tämä on aivan loistava juttu, kun olette perustaneet tällaisen sivuston! Psykofyysisen alueen tutkimukset sekä terapiamallien kehitys kasvaa koko ajan. Psykofyysisen fysioterapian vaikuttavuutta arvioidaan eri sektoreilla koko ajan yhä tarkemmin. Meiltä vaaditaan tutkimusnäyttöä, mutta sitä on usein vaikea tuoda esiin, jos ne jäävät tietokantoihin piiloon ja jopa maksullisesti.
    Hyvään tieteelliseen tutkimuskäytäntöön ja siihen liittyvään etiikkaan kuuluu tutkimuskriittisyys, joka on kaiken luottavuuden taustalla. On hyvin tehtyjä ja vähemmän hyvin tehtyjä tutkimuksia, joita on hyviä oppia tunnistamaan. Olen itse käynyt vuodesta 2006 alkaen kaikki ICPPMH:n konferenssit, jonka kehityskaaressa olen saanut seurata alallamme tehtyjä tutkimuksia. Tutkimusten laatu on vuosien mittaan selvästi parantunut, samalla myös yhteisömme kriittisyys tehtyihin tutkimuksiin on kasvanut. Tutkimusten laadulliseen arviointiin on hyvä saada kokeneempien tutkijoiden mielipide, koska niiden tulkinta ei ole aina yksiselitteistä.

    Oma toivomukseni olisi, että tällä portaalilla saisimme avointa, rehellistä ja vähemmän tunteisiin nousevaa, hyvään tieteelliseen tutkimuskäytäntöön perustuvaa keskustelua. Jos keskustelu ja tiedonjakaminen ovat terveellä tavalla kriittistä, rakentavaa ja läpinäkyvää mutta myös toisia kunnioittavaa, niin silloin keskusteluihin osallistuu yhä laajempi joukko sekä tieteellisen tutkimuksen että kliinisen työn tekijöitä.
    Well done!

    Tykkää

    • Anna Ilona Rajala sanoo:

      Hei Mikko!

      Kiitos tuhannesti kommentistasi, kiteytit aivan loistavasti alan tutkimuksen tämänhetkisen tilan ja haasteet. Psykofyysinen fysioterapia on kasvava tutkimusala ja kehittyvä terapiamalli, mutta samalla vielä valtavirran varjossa. Suomessa, kuten muuallakin maailmassa, on aivan valtavasti mielenterveyden fysioterapian huippulaatuista asiantuntemusta, mutta silti olemme vielä heikosti tunnettu erikoisala. Psykofyysinen fysioterapia tuntuu olevan samassa tilanteessa ”perinteiseen” fysioterapiaan nähden kuin kliininen psykiatria oli historiansa alkuvaiheilla (ja on osin vieläkin) suhteessa lääketieteeseen. Tieteen ihanne on arvottanut yhä enenevissä määrin konkreettista havaintoa ja sen muuntamista numeromuotoon yli teoreettisen, kokemuksellisen, subjektiivisen ja laadullisen tiedon. Tämä vaikuttaa siihen, että kaikki mieleen liittyvä – mikä on vaikeampi havainnollistaa konkreettisesti esimerkiksi nivelkulmiin verrattuna, tai vaikkapa miten anoreksiaa sairastavan omakohtainen kokemustieto on vaikeampi yleistää verrattuna kehon painon muutoksiin – on ruumiiseen nähden toisarvoista. Mielen ja kehon erottelun pitkä historia tavallaan vaatii meiltä nyt kahta kauheammin työtä alamme uskottavuuden todistamiseksi. Ja uskottavia me ehdottomasti olemme!

      Siinäkin olen aivan samaa mieltä, että tutkimuskentältä löytyy hyvin eritasoisia tutkimuksia. Valitettavasti myös melko heikkotasoista tutkimusta pääsee ajoittain vertaisarvioinnin läpi, joskus jopa ihan korkeatasoisten tutkijoiden kynästä! Osin tähän varmasti vaikuttaa se, että tutkijoilta vaaditaan ”tuottavuutta” eli tietty määrä julkaisuja vuodessa kaiken muun työn ohella, mikä erityisesti yliopistojen voittoa tavoittelevan eetoksen mukaisesti lisää tutkijoiden ja opettajien hallinnollisia töitä ja vähentää aikaa tutkimustyöltä. Kokeneiden tutkijoiden mielipide on arvokas, mutta toki sitäkin täytyy joskus pystyä haastamaan – tasa-arvoinen ja tutkintonimikkeet ylittävä dialogi on mielestäni yksi luotettavan tutkimustiedon peruselementti.

      Oma kokemukseni konferensseista yleisesti on, että niiden vertaisarviointiprosessit ovat harvoin läpinäkyviä. Joskus tämä näkyy valitettavasti esitysten heikossa laadussa. Viime aikoina akatemiassa on enemmän nostettu esille sitä ongelmaa, että konferenssijärjestäjillä ei periaatteessa ole mitään velvollisuutta abstraktien sokkoutettuun arviointiin. Anonymisoitu arviointi takaisi jonkin verran paremmin tiedon luotettavuutta ja sen julkaisun demokraattisuutta. Korkeatasoinen tutkimus ansaitsee äänen riippumatta siitä, millaisiin verkostoihin/laitoksiin tutkija kuuluu tai millainen maine/työ- tai tutkintonimike hänellä on. Objektiivisuus ei katso titteleitä.

      Tutkimuskriittisyys on ehdottomasti taito, mistä jokaiselle olisi hyötyä. Monelle ainoa formaali paikka kehittää tätä taitoa on peruskoulutuksen tai erikoitumis- tai jatko-opintojen opinnäytetyö. Työelämään tutkimuskriittisyys ei aina välttämättä ulotu, erityisesti jos työelämän vaatimukset vievät paljon aikaa pois viimeisimpään tutkimustietoon perehtymiseltä. Ehkäpä tämän portaalin voisi ajatella toimivan jonkinlaisena kokemuspohjaisena ponnistuslautana, jossa lukijat voisivat peilata omaa työkokemustaan ja tietotaitoaan kriittisesti tutkimuksiin nähden, ja jossa työelämä ja tutkijat voisivat hyvässä rakentavassa yhteishengessä toimia psykofyysisen fysioterapian kehittämiseksi.

      Voin varmasti Jenninkin puolesta sanoa, että toivomme, että tämä portaali toimisi tasa-arvoisena alustana, jossa me kaikki voisimme keskustella ja edistää yhdessä näyttöön perustuvaa toimintaa. Tunteet ovat toki keskustelussa sallittuja, mutta henkilökohtaisuuksiin meno ja toisaalta eriävistä näkökannoista loukkaantuminen eivät kuulu terveelliseen kriittiseen keskusteluun. Yksi tärkeä silta, minkä itse haluan ylittää on akatemian ja käytännön kentän välinen kuilu. Olen tämän aiheen parissa puurtanut viimeiset neljä vuotta, eikä vastaus kysymykseen ole helppo. Olemme Jennin kanssa miettineet, että olisiko ehkä hyödyllistä avata tämä blogi kaikille halukkaille kirjoittajille? Eli että kuka tahansa halukas voisi kirjoittaa ja reflektoida ajatuksiaan näyttöön perustuvaan toimintaan (tai muihin asioihin) liittyen blogikirjoituksen muodossa ja jota lukijat voisivat kommentoida? Näin blogimme voisi toimia ehkä paremmin keskustelualustana sen sijaan, että vain minä ja Jenni turisisimme tuntojamme.

      Kiitos vielä kerran, tästä nousi paljon ajatuksia ja kehitysmietteitä. Jos olet kiinnostunut kirjoitusyhteistyöstä taikka jos joitain muita kehitysideoita nousee mieleen, ollaan ehdottomasti yhteydessä!

      Pitkästä vastauksesta hiukan häpeissään, mutta asiasta erittäin innostunein terveisin,

      Anna

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s